High risk, high reward. Tuon jo kliseeksikin muodostuneen nyrkkisäännön kääntöpuolen opin kotipihallani 15-vuotiaana.
Kesäpäivä oli mitä kaunein ja olimme sisarusteni kanssa juuri saaneet pitkän kinuamisen jälkeen vanhemmiltamme trampoliinin takapihaa koristamaan. Olin jo oppinut tekemään voltin ja ajattelin, että olisi siistiä lisätä hieman kierrettä mukaan. Kissa saattaa tippua aina jaloilleen, mutta pian kävi selväksi, että minä en.
Muutaman niukasti epäonnistuneen kierrevolttiyrityksen jälkeen olin varma, että seuraava onnistuu. Sain kuitenkin kohtalokkaan ajatuskatkoksen kesken hypyn ja tajusin tippuvani suoraan niskoilleni. Vaistomaisesti kerkesin juuri ja juuri saamaan käden väliin, mutta iskeytyessäni trampoliinin pintaan kuului massiivinen rusahdus. Katsoin kättäni, joka rysäyksen jälkeen muistutti muodoltaan erehdyttävän paljon S-kirjainta. Tajusin, että nyt kävi pahasti.
Lopputuloksena oli yhden katkenneen luun lisäksi pari hankalahkoa murtumaa. Matkalla leikkaussaliin kirurgi totesi minun olleen onnekas. Ihmettelin hieman kyseistä heittoa, kunnes kirurgi täsmensi, että tuollaisen voiman kohdistuminen käden sijasta niskaan olisi voinut johtaa halvaantumiseen tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan. Sen verran kovia sairaanhoidon ammattilaisia Suomesta kuitenkin löytyy, että kädestäni tuli lopulta kuin uusi.
On olemassa monia riskejä, jotka elämässä kannattaa ottaa. Tämä ei ehkä kuitenkaan kuulunut niihin. High risk, no reward.
Riskit kuuluvat elämään
Muistelin kyseistä tapaturmaa kävelylenkillä pari viikkoa sitten ja inspiroiduin pohtimaan erilaisia riskejä hieman laajemmassakin kontekstissa – niin arjessa kuin sijoittamisessakin.
Erilaiset riskit ovat olennainen osa elämää. Lähes jokaiseen päätökseen liittyy riskien arviointi sekä potentiaalisten hyötyjen ja haittojen punnitseminen. Monet riskit on helppo tiedostaa ja niihin voi varautua. Syömällä järkevästi ja liikkumalla säännöllisesti voi pienentää terveydellisiä riskejä. Vakuutuksilla voi suojata itseään ja perhettään taloudellisilta riskeiltä. Merkittävimmät riskit ovat kuitenkin sellaisia, joita on vaikea nähdä etukäteen.
Risk is what’s left over when you think you’ve thought of everything.
Carl Richards
Morgan Housel toteaa erinomaisessa kirjassaan Same as Ever ihmisten olevan pääosin varsin hyviä ennakoimaan tulevaa. Huono uutinen on se, että emme ole lainkaan yhtä hyviä ennustamaan yllättäviä tapahtumia. Elämä on arvaamatonta, joten perinpohjaisista suunnitelmista ja edistyneistä riskianalyyseista huolimatta nurkan takana vaanii aina ennakoimattomia uhkia, joita emme ole osanneet odottaa. Äärimmillään kyse on ns. mustista joutsenista. Niitä on lähes mahdoton ennustaa etukäteen, mutta vaikutukset ovat usein massiivisia ja maailmanlaajuisia, kuten esimerkiksi 9/11:n, koronapandemian tai finanssikriisin tapahtumat osoittivat.
Tulevaisuuteenkin on helppo maalailla monenlaisia musta joutsen -skenaarioita. Ilmaston lämpenemiseen ja geopoliittisen tilanteen tulenarkuuteen liittyy luonnollisesti lukemattomia riskitekijöitä. Pandemioiden osalta COVID-19 ei varmasti ollut vielä viimeinen luku. Sähköstä, internetistä ja satelliiteista vahvasti riippuvaisessa nykymaailmassa aurinkomyrskyt ja avaruusromu (Kesslerin syndrooma) aiheuttavat uudenlaisia vaaroja. Voi myös hyvin olla, että suurimman riskin muodostaa jokin, jota emme osaa vielä edes kuvitellakaan.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Riskeistä päästäänkin näppärästi sijoittamiseen, sillä riskejähän sijoittamisessa riittää. On yritysriskiä, markkinariskiä ja valuuttariskiä. Korkorahastoihin liittyy liikkeeseenlaskijariski ja korkoriski. Rahoitusteoriassa riskillä viitataan volatiliteettiin eli sijoituskohteen arvon heiluntaan. En kuitenkaan aio pureutua näihin aiheisiin tarkemmin tässä kirjoituksessa.
Oma suhtautumiseni riskiin sijoittamisessa on saanut vaikutteita Howard Marksilta. Pitkäjänteisenä sijoittajana osakehintojen volatiliteetilla itsessään ei ole itselleni merkitystä, vaan keskeistä on yhtiön liiketoiminnan ja sitä kautta tuloksen kehitys. Pyrin luonnollisesti välttämään tilanteita, joissa on suuri todennäköisyys sijoitetun pääoman pysyvälle menettämiselle osittain tai kokonaan.
Tähän perään onkin hyvä paljastaa, että omistan viime aikoina monenlaisissa otsikoissa pyörinyttä Faronia – tosin äärimmäisen pienellä siivulla. Aiemmin sijoitusstrategiani oli selkeä: kannattavasti kasvavia yhtiöitä kohtuuhintaan. En olisi vielä vuosi sitten osannut kuvitella sijoittavani pian yhtiöön, jolla ei ole liikevaihtoa, ja jonka käyttöpääoma riittää kuluvan kuun loppuun asti. Inderesillä työskennellessäni Siltasen Antin kanssa tehdyt haastattelut herättivät kuitenkin kiinnostuksen Life Science -yhtiöitä kohtaan, mikä lopulta eskaloitui sijoitukseen, jota seuratessa ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu.
Alaskirjasin Faron-omistukseni henkisesti nollaan jo sijoitushetkellä, ja sijoituksen pääasiallinen tarkoitus on olla osa pientä pelisalkkua (Esa Juntunen avasi muuten tätä konseptia hienosti inderesPodin jaksossa 184). Olin nuorempana ahkera urheiluvedonlyöjä, joten kaipaan välillä hieman jännitettävää valtaosan salkusta muodostavien “järkisijoitusten” rinnalle. Pelisalkku onkin hyvä tapa tyydyttää tätä viettiä pitäen kuitenkin samalla riskit maltillisina.
Hieman samankaltaista strategiaa on hyödyntänyt myös Nassim Nicholas Taleb, joka esitteli kirjassaan Antifragile: Things That Gain from Disorder käsitteen antihauras. Tällä viitataan asioihin, jotka hyötyvät epävarmuudesta ja odottamattomista tapahtumista. Talebin käyttämän ns. barbell-strategian ajatuksena on hyödyntää riskiskaalan molemmat ääripäät sijoittamalla valtaosa (85–90 %) varoista erittäin vähäriskisiin kohteisiin ja loput hyvin riskisiin, suuren tuottopotentiaalin kohteisiin. Defensiivisempi osa salkusta suojaa pääomia heikommassa markkinassa, kun taas aggressiivisempi puoli tarjoaa mahdollisuuden merkittäviin tuottoihin.
Korkea riski ≠ automaattisesti korkea tuotto
Riski ja tuotto-odotus kulkevat usein käsi kädessä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei korkeampi riski tarkoita automaattisesti korkeampaa tuottoa, sillä riskin kasvaessa vaihteluväli lopputuloksen suhteen kasvaa. Pieni turkulainen lääkekehitysyhtiö Faron voi onnistuessaan tuoda markkinoille uusia työkaluja syöpien hoitoon ja olla mahdollisesti jopa seuraava tenbagger. Toisaalta todennäköisimmässä skenaariossa tarjolla on lähinnä tuototonta riskiä, mikäli lääke ei koskaan pääse markkinoille asti ja osakkeenomistajat menettävät kaiken tai ainakin valtaosan sijoittamastaan pääomasta. Toisesta ääripäästä voidaan ottaa esimerkkinä vaikkapa vakuutuskonserni Sampo. Yhtiön markkina-arvo tuskin kymmenkertaistuu, mutta liiketoiminta on sen verran ennustettavaa, ettei sijoittajan tarvitse myöskään pelätä osakkeiden arvon romahtavan 75 % yhdessä yössä. Lopputuloksen vaihteluväli on siis merkittävästi Faron-esimerkkiä kapeampi. Tai niin ainakin voisi olettaa, ellei musta joutsen ilmesty horisonttiin.
Riskit korostuvat entisestään startup- ja venture capital -sijoituksiin siirryttäessä. Listatuissa osakkeissa sijoituspäätöksiä pystyy usein ainakin jossain määrin perustelemaan matematiikalla, mutta varhaisen vaiheen kasvuyrityksien kohdalla tarvitaan vähän uskontoakin. Riskit ovat suuret, mutta niin on potentiaalinen palkintokin. Pääomasijoittajan portfoliosta tyypillisesti valtaosa yhtiöistä epäonnistuu, mutta pari onnistunutta sijoitusta saattaa nostaa koko salkun tuoton reippaasti plussan puolelle ja tehdä riskistä ottamisen arvoisen.
Sijoittamisessa tärkein asia on pysyä mukana pelissä, joten tulevaisuuden arvaamattomuus korostaa turvamarginaalin merkitystä. Odottamattomat tapahtumat ovat väistämättömiä, joten myös niihin kannattaa varautua. Turvamarginaali toimiikin hyödyllisenä puskurina yllättävien käänteiden varalta.
Suurin riski on olla ottamatta riskejä
Kaiken muun voi korvata, mutta menetettyä aikaa ei saa takaisin edes rahalla. Tiedostan sen, että voin koska tahansa sairastua vakavasti tai elämä saattaa päättyä täysin yllättäen. Siksi haluan nauttia elämästä jo ennen eläkepäiviä, eikä omaisuuteni ole varmastikaan läheskään niin suuri kuin se hieman pihimmällä rahankäytöllä voisi olla.
Tiedän monia raha- ja sijoitusvaikuttajia, jotka pystyvät maksimoimaan kuukausittain säästöön jäävän summan aivan eri tasolla kuin minä. Arvostan heidän kurinalaisuuttaan suuresti, mutta tiedän, ettei kyseinen tyyli sopisi minulle. Kannustankin jokaista löytämään omaan elämäntilanteeseensa sopivan tyylin, oli se sitten kulujen minimointi tai hieman lepsumpi rahankäyttö.
Ja vaikka olisi helppo maalata synkkä, riskien täyttämä kuva tulevaisuudesta, koen lopulta kuitenkin suurimmaksi riskiksi olla ottamatta riskejä. Jos sijoittamisessa hajauttaa kaiken riskin pois, jäljelle jää käytännössä riskitön tuotto, eikä hommassa siten olisi enää järkeä. Sama pätee elämäänkin.
Aiheeseen liittyviä kirjavinkkejä:
Howard Marks: The Most Important Thing
Morgan Housel: Same as Ever ja The Psychology of Money
Nassim Nicholas Taleb: The Black Swan, Fooled by Randomness ja Antifragile