Kaikkien aikojen vuotta on vaikea laittaa paremmaksi. Viime vuosi toteutti monia pitkäaikaisia unelmiani ja täytti useat tavoitteeni. Tavoistani poiketen tein muutaman uudenvuodenlupauksen blogikirjoituksessani Kaikkien aikojen vuosi. Toinen vuosineljännes on polkaistu käyntiin ja kevät alkaa viimein viedä voiton talvesta, joten on sopiva hetki tarkastella lupausten edistymistä.
- Blogitekstien kirjoittaminen jatkuu. Olen pysynyt tavoitteessani julkaista noin yksi kirjoitus viikossa. Ensimmäisen vuosineljänneksen aikana 13 uutta blogikirjoitusta on nähnyt päivänvalonsa. Niistä suosituin on ollut vuoden ensimmäinen luomukseni, Sijoittaminen for Dummies osa 7: 5 vinkkiä vuodelle 2019. Markkinakehitys on yllättänyt positiivisesti suhteessa tekstissäni maalailemaani skenaarioon, mutta isoja liikkeitä on nähty tämänkin vuoden puolella. Moneytalks -haastattelusarja puolestaan sai vieraakseen Petri Matintalon ja sijoitusbloggaaja Omavaraisuushaasteen. Tavoitteisiin ja menestymiseen liittyen tuli kirjoiteltua peräti kolmeen eri otteeseen Menestymisen resepti, Sitä saat mitä tilaat ja Just Do It -kirjoitusten muodossa. Kaiken kaikkiaan blogin kirjoittaminen on ollut äärimmäisen opettavaista ja mukavaa vastapainoa muulle arjelle. Blogi on herättänyt kiinnostusta ja tuonut eteeni monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Toivottavasti sama pätee jatkossakin!
- Sijoituspalvelututkinnon (APV1) suorittaminen. Tämän uskallan jo luvata toteutuvan vuoden 2019 aikana. Henkiseksi takarajakseni olen asettanut toukokuun puolivälissä tapahtuvan New Yorkin reissun. Jonkin verran toki on vielä sivuja kahlattavana, mutta loppusuora alkaa pikkuhiljaa häämöttämään! Sijoituspalveluihin liittyvien juridisten seikkojen tai verotuksellisten koukeroiden pänttäys ei ole aina kauheasti hymyilyttänyt, mutta paljon uusia oppeja on tarttunut matkaan tästäkin urakasta.
- Kirjahyllyn toistaiseksi lukemattomien kirjojen ahmiminen vuoden aikana parhaani mukaan. Epävirallinen tavoitteeni tälle vuodelle oli 25 luettua kirjaa. Toistaiseksi kasassa on 8 luettua teosta, joten tällä tahdilla tavoite on ylittymässä helposti. Kirjojen suhteen en jahtaa tavoitetta orjallisesti, sillä lukemisesta häviää nautinto, jos siitä tekee liian tavoitteellista. Alkuvuonna käsiini on päätynyt poikkeuksellisen hyviä teoksia, kuten Charles Duhiggin The Power of Habit ja Hans Roslingin Factfulness, josta kirjoitin arvostelun blogiini. Tällä hetkellä työn alla on niin ikään loistavalta vaikuttava Matthew Walkerin Why We Sleep, joka on kerennyt jo avaamaan silmiäni unen valtavasta merkityksestä hyvinvointiin.
- Vähemmän stressiä, enemmän elämästä nauttimista. Tämän lupauksen kanssa on ollut varmasti eniten tekemistä. Harvassa ovat olleet ne päivät, jolloin olisi kerennyt vain pysähtyä nauttimaan elämästä. Työt, blogi, tyttöystävä, APV1-tenttiin valmistautuminen, kirjat, liikunta... Ei tarvitse kauheasti päätä vaivata keksiäkseen tekemistä päivien täytteeksi. Onneksi myös niitä unohtumattomia, nautinnollisia päiviä on mahtunut arjen keskelle. Niitä, joista elämä lopulta muistetaan. On nautittu auringonlaskuista Kuuvannokan silmiä hivelevissä maisemissa ja cocktaileista Helsingin kattojen yllä Clarionin Sky Roomissa. On vietetty trooppisia piknikkejä kotioloissa keskellä helmikuun loskakelejä ja keinuttu kaveriporukan kesken Itämeren aalloilla. Kirsikkana kakkuun olen päässyt nauttimaan avecin roolissa upean avopuolisoni opiskelijajärjestön vuosijuhlista. Paljon on siis kerennyt upeita asioita tapahtumaan, vaikka kiire ja stressi ovatkin välillä meinanneet viedä voiton.
- 350 lihatonta päivää vuonna 2019. Tarkkaa kirjanpitoa en ole pitänyt, mutta uskaltaisin väittää, että yhden käden sormet riittävät laskemaan alkuvuoden osalta ne päivät, joina olen lihatuotteita syönyt. Liha ei ole enää aiheuttanut minulle minkäänlaisia houkutuksia, joten uskon pääseväni tähän tavoitteeseen helposti.
Vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin siitä, mihin edellinen jäi, mutta parannettavaakin toki vielä on. Liikunta ja urheilu ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Vaikka maaliskuussa tulikin hetkeksi palattua aamulenkkirutiiniin kello viiden herätyksien muodossa, on väsymys ja kiire meinannut painaa päälle ajoittain turhankin paljon. Viime vuoden keskimääräinen 7 729 askelta per päivä on vaihtunut hyvin vaatimattomaan 4 751 askeleen keskiarvoon.
Kuten aiemmin jo mainitsinkin, Why We Sleepiä lukiessani olen havahtunut unen merkitykseen. Aion jatkossa kiinnittää huomiota yöunien riittävyyteen, jotta jaksaisin paremmin ja saisin lisättyä myös liikuntamääriäni takaisin sopivalle tasolle.
Olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa en ole aiemmin ollut. Saan asioita aikaiseksi, kehityn, kaikki vaikuttaa olevan paremmin kuin hyvin, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Jokainen pieni askel vie minua lähemmäs unelmiani, enkä malta odottaa, mitä matkan varrelta vielä löytyykään. Reilun 40 päivän kuluttua koittava New Yorkin reissu tulee ainakin olemaan yksi lähitulevaisuuteni ikimuistoisimmista hetkistä!
Tehtävä ei ole helppo, mutta vuosi 2019 tulee olemaan jälleen kaikkien aikojen vuosi. Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se itse!